Yhteisöohjautuvuus sosiaali- ja kriisipäivystystyössä
Taivaalle nousee enää vain savua, kun talon viimeisetkin asukkaat ovat turvassa. Hiuksiin ja mieleen tarttuu tervainen tummuuden katku. Ryppyinen tilannepäiväkirja viikkautuu repun pohjalle samalla, kun hätäkeskus välittää uuden tehtävän. Ajatuksia ja työskentelyä ohjaavat seuraavaksi lastensuojelulain pykälät. Vuorovaikutus koostuu ajomatkan mittaisen hiljaisuuden jakamisesta. Perillä tunnetila on edelleen nokinen, kun syliin hakeutuu pieni ihminen. Silmät kostuvat, sen täytyy johtua savusta. Työskentelyn päämäärä on silti kirkas, sillä ammatillisessa sielussa palaa yhä.
“Tässä kirjoituksessa pohdin yhteisöohjautuvuuden elementtien näyttäytymistä työssä, mitä tehdään kaikissa mahdollisissa olosuhteissa. Hetkissä, missä sosiaaliset ilmiöt näyttävät elämänmukaiset piirteensä.”
– Hannaleena immonen
Tiimiturvalliset työskentelyn päämäärät
Kyky kaikkina vuorokaudenaikoina tapahtuvaan työpari-itsenäiseen päätöksentekoon on sosiaali- ja kriisipäivystystyöskentelyn ydinosaamista. Työvuorossa tehdyt arviot, ratkaisut ja päätökset ovat pyhiä. Niitä ei arvostella tiimissä, missä työn spesifiä luonnetta kunnioitetaan. Epätäydellisetkin kokemukset vahvistavat ammatillisuutta, antaen tilaa luoville työskentelymenetelmille. Turvallisuuden tunne rohkaisee vaikeissa tilanteissa tapahtuvaan päätöksentekoon.
Työskentelyssä korostuu tiimin kyky muodostaa sekä pysyviä että tilannesidonnaisia, aina yhteisiä työn päämääriä. Tämä edellyttää sujuvien vuorovaikutustaitojen lisäksi erilaisten työskentelytapojen sallimista. Yhteisöohjautuvuus ilmenee ammatillisena rohkeutena ja kykynä nähdä tiimikohtaiset epämukavuusalueet kehittymisen mahdollisuuksina.
Osallisuus
Omaa työskentelyä pitää osata itse myös johtaa. Se ei kuitenkaan ole synonyymi pari- ja tiimityöskentelyn ohittamiselle, sillä yksilöllinen osallisuus vahvistaa yhteisöllisyyttä. Työntekijäkohtainen osallisuuden tunne muodostuu merkityksellisyyden kokemuksesta. Tunteesta, että ammattitaitoa ja -persoonaa tarvitaan ja arvostetaan.
Kokemus omasta osallisuudesta lisää ja aktivoi ymmärrystä myös asiakkaan osallisuuden suhteen. Ihmisyyden äärellä työskenneltäessä tämä on ensiarvoisen tärkeää. Ratkaistavana kun on, minkälainen toisen henkilön yksityiselämään liittyvä interventio on se oikein – välttämättömin.
Tiimin kokema osallisuuden tunne suhteessa organisaation kokonaiskuvaan syventää ammatillisuutta. Oman tiimin asettuessa ammatillisen ajattelun struktuurissa integroiduksi toimijaksi, ei työssä tarvittava autonomisuus väisty tai vähene. Kokemus tasavertaisuudesta, toisilta oppimisesta ja kollegiaalisuudesta sen sijaan lisääntyy.
Esihenkilötyöskentely
Sosiaali- ja kriisipäivystystyössä kohdattavien ilmiöiden laaja-alaisuus edellyttää työntekijöiltä loogisen viranomaisajattelun lisäksi nopeita siirtymiä tunnetilasta toiseen. Esihenkilön substanssiosaaminen näyttäytyy myös ymmärryksenä suhteessa verkosto- ja moniviranomaistyöskentelyn edellytyksiin. Tiedolla johtamisen taito lisääkin osaltaan työyhteisöllistä psykologisen turvallisuuden tunnetta.
Tämä on tärkeää, sillä tiimiltä vaaditaan vahvaa ammatti-identiteettiä nykypäivän työelämässä, missä esihenkilön etätyöskentely on lisääntynyt. Läsnäolon tunne välittyy osin etäältäkin. Työskentelyn havainnoiminen sen konkreettisessa toimintaympäristössä vahvistaa silti aina ammatillisen reflektoinnin syvyyttä.
Vuorovaikutus on onnistunutta ja ammatillisesti inspiroivaa erityisesti silloin, kun esihenkilö havaitsee sellaisia työntekijäkohtaisia vahvuuksia, mitä henkilö itse ei välttämättä työskentelyssään huomaa. Näiden yksilötason vahvuuksien kehittäminen lisää vähitellen myös tiimin kehittymistä aiempaa yhteisöohjautuvammaksi.
Esihenkilö ei koskaan ole yksin vastuussa tiimin hyvinvoinnista. Vahvat alaistaidot tukevat oivaltavaa johtajuutta ja lisäävät työn imua.
Työntekijän jaksaminen
Päivystyksellisessä työssä harva asia on kovin tavanomainen. Työntekijöiltä vaaditaan kykyä aistia ja havaita ilmeisyyksien varjoista esiin välkehtiviä asioita. Kokemus oman työn puhuttelevuudesta on mitä mainioin tunne. Viranomaisroolin takana on aina kuitenkin myös siviilihenkilö omine kipupisteineen. Näin ollen on ymmärrettävää, että työntekijä altistuu työssään odottamattomillekin tunteille. Elämän osallisuutta työntekijän ammattiroolissa ei saa väheksyä.
Työtakin sisällä piilevä vireystila voi myös joskus olla pitkän työvuoron nujertama ja resuinen. Samassa työvuorossa arvioidaan kenties lapsen kotiolojen turvallisuutta, mutta myös asettaudutaan läheisensä menettäneen surun äärelle. Työtä tehdään monenlaisissa olosuhteissa, eikä työtehtävän jälkeinen mieliala puhdistu hetkessä.
Empatiakin haastaa, tehden satunnaisia pistokokeitaan ammatillisen mielen liialliseksi lävistämiseksi. Kotiin ei lähdetä työvuorosta ilman, että mietityttämään jääneestä työtehtävästä puhutaan. Työnohjaus, työterveyshuollon tuki ja muiden purkumahdollisuuksien hyödyntäminen ovat kuitenkin ammatillisena säilymisen elinehto.
Lopuksi
Nykyhetken yhteiskunnallinen tilanne edellyttää työelämän turvallisuutta tukevien rakenteiden kehittämistä ja ylläpitämistä. Kokemus organisaatiotason läsnäolosta tukee työntekijöiden ja työyksiköiden hyvinvointia.
Hyvinvoinnin kokonaiskuvassa tiimin voidaan ajatella olevan ikään kuin useista työntekijöistä koostuva yksilö, joka omilla alaistaidoillaan tukee koko organisaation kehittymistä. Kyseessä on pitkäjänteinen työ, mitä kannattelee yhteisesti rauhassa kävellyt pitkospuut.
Keusote kuuluu Vastuullinen työnantaja -kampanjaan tukien muun muassa työssä kehittymiseen ja työhyvinvointiin liittyviä osa-alueita monine mahdollisuuksineen.
Keski-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystyksessä ovat omat, tämän nimenomaisen työn juureni. Sanat eivät tässä blogissa riitä kertomaan, miten erityisenä työni koen. Muistan erään nuoren sanoneen minulle kerran, ettei hän ”ainakaan mikskään sossuks rupeis, koska niille maksetaankin siitä vaan nimellistä korvausta”. Itse en aidosti tiedä, mikä muu työ antaisi yhtä paljon sekä vaikuttamisen että vaikuttumisen mahdollisuuksia ja kokemuksia.
Hannaleena Immonen
Sosiaaliohjaaja / kriisityöntekijä
Keski-Uudenmaan sosiaali- ja kriisipäivystys