Keusoten työtoimintakeskuksessa Tuusulassa on järjestetty pidempi Kohtaamistaiteen® ryhmä sekä säännöllisesti Kohtaamistaiteen® työpajoja. Kohtaamistaidetoimintamme on herättänyt kiinnostusta myös menetelmän kehittäjissä.

Kohtaamistaide® perustuu japanilaiseen Clinical Art -metodiin ja se on kehitetty yhteistyössä Laurea ammattikorkeakoulun ja japanilaisen Tohoku Fukushi yliopiston, sekä suomalaisten kohtaamistaiteen ohjaajien ja kouluttajien kanssa. Tätä taidemenetelmää on toteutettu nyt myös Keusoten työtoimintakeskuksella Tuusulassa. 

Vieraaksemme tuli Tohoku Fukushi yliopiston apulaisprofessori Taizo Oshiro, joka on ollut kehittämässä Japanin Clinical Art -systeemiä ja tukenut Kohtaamistaiteen kehittämistä Suomessa. Vieraanamme olivat myös Keita Takaki, Japanin Clinical Art -yhdistyksen johtaja, Clinical Art-kouluttaja ja Clinical Artist sekä Laurea ammattikorkeakoulun lehtorit Anne Eskelinen ja Johanna Holmikari, jotka kouluttavat Kohtaamistaiteen ohjaajia ja kouluttajia Suomessa, sekä edelleen kehittävät Kohtaamistaidetta. 

Olimme valmistelleet vierailua yhdessä asiakkaiden kanssa, ja oli hienoa, miten jokainen heistä ylitti omat pelkonsa ja uskalsi kertoa omista kokemuksistaan osallistumisesta kohtaamistaidetyöskentelyihin. Taidetyöskentelyn yllätyksellisyys on tuonut omaan arkeen saakka joustavuutta, kun on huomannut, että joku yllätys voi tuoda mukanaan myös hyvää. Useampikin kertoi, että on löytänyt kadoksissa olleen uskalluksen ja halun taiteen tekemiseen. Osallistuminen on auttanut myös kriittisyydessä itseä kohtaan sekä antanut iloa. Merkityksellistä on ollut myös ryhmään kuuluminen, kun on usein kokenut olleensa se, joka valitaan viimeisenä joukkueeseen tai on kokenut yksinäisyyttä. Ryhmä on siis tarjonnut monella tapaa korjaavia kokemuksia. 

Etukäteen jännitti kielimuuri, mutta kuinka ollakaan Kohtaamistaiteen ja Clinical Artin taika välittyi tässä sydämellisessä kohtaamisessa myös ilman sanoja. Moni rohkaistui myös pitkästä aikaa puhumaan englantia, koska siinäkin saattoi luottaa ryhmän tukeen: Jos en löydä sanoja, joku toinen auttaa. 

Vieraitamme kiinnosti myös työvalmentajamme Heidi Hyrkäksen tekemä opinnäytetyö Keusotessa toteutetusta Kohtaamistaiteen ryhmätoiminnasta. Laadullinen tutkimus kuvasi sitä, kuinka Keusoten sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaat kokivat osallistumisen Kohtaamistaide-ryhmään osallisuuden kokemuksen näkökulmasta. Osallistuminen ryhmätoimintaan rohkaisi vuorovaikutukseen ja yhdessä toimimiseen tasa-arvoisesti ryhmässä muiden kanssa. Se mahdollisti tuen saamisen itselle, mutta myös tuen antamisen toiselle ja kehitti uusien taitojen oppimista. Arvostavan palautteen myötä osallistuja saattoi huomata hyvän itsessään, jonka myötä oman itsensä ja omien tekojensa arvo saattoi vahvistua.

Taidetyöskentely harjoitti resilienssiä eli muutosjoustavuutta yllätysten ja epämukavuuden sietämisen sekä valintojen tekemisen ja suunnitelman muuttamisen kautta. Yhteenvetona voidaan todeta, että osallistumisen Kohtaamistaide-ryhmään koettiin lisäävän sosiaalisen kuntoutuksen asiakkaiden osallisuuden kokemusta. Lisäksi toivo, itsearvostus ja resilienssi vahvistuivat, mikä toi elämään merkityksellisyyden ja hallittavuuden tunnetta. 

Arvostavassa ympäristössä myös itsemyötätunto ja omien toimintojen arvostus kasvavat: omat juurtuneet, joskus yksipuoliset, negatiivissävytteisetkin käsitykset itsestä ja oman toiminnan merkityksestä saattavat avartua vertaisilta tulleiden uusien näkökulmien myötä. 

Oli ihana kuulla vierailtamme, että meidän kohtaamisestamme ja tiloistamme välittyi lämmin ja hyvä tunnelma, ja olemme tavoittaneet toiminnassamme jotain tärkeää, mikä kumpuaa sydämellisestä kohtaamisesta.

Jutun kirjoittaja Leena Toivonen toimii Keusotessa työvalmentajana Tuusulan sosiaalisen kuntoutuksen työtoimintakeskuksessa.

Asiakkaiden kommentteja Kohtaamistaiteen ryhmistä: 

“Ryhmään kuuluminen toi semmoista, voisiko sanoa, tukea… ei tarvinnut missään vaiheessa miettiä, että oonko mä jotenkin erilainen kuin muut tai jotenkin ulkopuolinen. Se oli eheyttävää, että sai semmoista tsemppiä yrittää eteenpäin ja se toi halun opetella suhtautumaan myönteisemmin itseeni.” 

“Tätä (menetelmää) voisi soveltaa ihan kaikenlaiseen muuhunkin tekemiseen elämässä, että kun kaikki ei aina mene ihan niin kuin on suunnitellut. Sitten pitää vaan asennoitua uudestaan ja mennä eteenpäin, niin siitä voi jopa tulla parempi kuin alkuperäisellä omalla suunnitelmalla. Ja siihenkin voi olla tosi tyytyväinen.” 

“Vahvimmin mieleen tästä Kohtaamistaiteen ryhmästä jäi itsensä haastaminen ja irti päästäminen. Huomasin, että sillä prosessilla voikin olla syvempi merkitys. Kyse ei ole vaan taiteesta, jota tehtiin, vaan siinä joutui haastamaan itseään. Käymään vähän syvemmän prosessin itsessään läpi. Oli aluksi vaikea päästää irti kontrollista suhteessa omaan tekemiseen. Yllättäen se rupesi helpottamaan, kun joutuikin heittäytymään ja pääsi kokeilemaan ja oppimaan erilaisia asioita. Oli myös mielenkiintoista kuulla muiden näkemyksiä ja muiden kokemuksia.”