Suru on henkilökohtainen kokemus ja jokaisella on oikeus surra omalla tavallaan. Jonkun toisen ihmisen mielestä pieneltä näyttävä menetys voi aiheuttaa jollekin toiselle suurta surua. Suremisen muodot ovat yksilöllisiä, kaikki ihmiset eivät esimerkiksi kykene tai halua ilmaista tunteita muiden läsnä ollessa. Toiset saattavat purkaa suruaan toimintaan. Jotkut saattavat olla vielä lamaantuneita ja shokissa, kun toiset alkavat jo käsitellä tapahtunutta. Pahimmillaan menetyksen kokenut unohtaa, että hänellä on myös oikeus tuntea iloa elämän hyvistä hetkistä. Suru aiheuttaa stressireaktion ja kuormittaa elintoimintojamme monin tavoin. Kehollisia reaktioita voivat olla sydämen tykytys, rytmihäiriöt, jäsenten puutuminen, huimaus, suun kuivuminen, palan tunne kurkussa. Surressa voi tuntea yleistä kivun tunneta kehossaan. (Mieli ry)

Surun syitä voivat olla esimerkiksi elämässä tapahtuvat menetykset, pettymykset, traumaattiset kokemukset, huonot läheissuhteet ja yksinäisyys. Mikäli on tunne, että surun käsittelyyn tarvitsee apua, on tärkeää hakeutua tuen pariin.

“Surun ajatellaan olevan luonnollinen ja elämän jatkumista edistävä tunne, kun olemme kokeneet suuren menetyksen. Suruun voi liittyä raastavia ikävän ja kaipauksen tunteita sekä lämpimiä ja lohduttaviakin muistoja.”

MIELI Suomen Mielenterveys ry

Surevan kohtaaminen

Uskalla kohdata sureva rohkeasti ja ole läsnä. Ilmaise osanottosi ja myötätuntosi, mutta älä kohtele säälivästi tai ”päivitellen”. Kunnioita surevan surua. Jokaisen suru on ainutlaatuinen ja erityinen. Pienillä teoilla voi olla suuri merkitys. Kysy, miten voit olla avuksi. Pyydä surua poteva esimerkiksi kävelylle, tarjoa ruoka-apua tai auta arjen askareissa.

Tämän sivun sisältö on tehty monialaisessa yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen hankkeessa (Keusoten Hyte-verkosto). Hanketyöskentelyssä on ollut mukana edustajia alueen kunnista, kuntalaisia, järjestöjä, yhdistyksiä, uskonnollisia yhteisöjä sekä julkisia sosiaali- ja terveysorganisaatioita.