Keski-Uudenmaan hyvinvointialue järjesti 13.3.2025 Miksi vammaisten perhehoito? -seminaarin yhteistyössä neljän hyvinvointialueen ja Perhehoitoliiton kanssa. Perhehoito on mittaamattoman arvokas tuen muoto monelle, kuten Tertulle, jonka perhehoitaja on ”pelastanut monesta pulasta.” 

Hyvinkäällä järjestettyyn Miksi vammaisten perhehoito? -seminaariin osallistui perhehoidon työntekijöitä, perhehoitajia, päättäjiä ja muita perhehoidosta kiinnostuneita. Osallistujia oli Kanta-Hämeen, Länsi-Uusimaan ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueilta sekä Helsingistä. Osallistujien joukossa oli myös Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen johtaja Raija Kontio. 

Seminaarissa käsiteltiin sitä, miksi perhehoito on erityisen hyvä ja vaikuttava tuen muoto juuri vammaisille ihmisille. 

”Halusimme järjestää Miksi vammaisten perhehoito? -seminaarin tuodaksemme esiin perhehoidon merkityksellisyyttä asiakkaiden ja perheiden näkökulmasta. Haluamme lisätä tietoisuutta perhehoidosta ja siitä, että se on organisaatioissa yksi erittäin varteenotettava palvelumuoto”, kertoo seminaaria alusta pitäen ideoinut ja Keusotessa työskentelevä perhehoidon esimies Nina Saastamoinen. 

Seminaariin oli kutsuttu paikalle muun muassa Minna Ahokas Kymsotesta ja Sarianna Maaranen Eloisasta kertomaan, miten heidän kohdallaan organisaatio on tukenut ja mahdollistanut perhehoidon kehittymisen. 

Lisäksi paneeleissa oli perhehoitajia kertomassa omasta arjestaan ja siitä, miksi juuri he toimivat perhehoitajina, mitä onnistumisia ja epäonnistumisia he ovat kokeneet tehtävässään sekä miten heitä on tuettu. Haastateltavana seminaarissa olivat myös perhehoidettavan äiti sekä perhehoidettava itse. 

”Perhehoito on pelastanut monesta pulasta” 

Perhehoito mahdollistaa asiakkaalle yksilöllisen hoidon, joka huomioi hänen tarpeensa ja tukee hänen kasvuaan. Perhehoito ei ole vain perhehoidettavan elämää parantava asia, vaan se vaikuttaa myös biologisen perheen elämänlaatuun ja auttaa arjessa jaksamisessa. 

Tästä omakohtaista kokemusta on seminaariin osallistuneella Tertulla, jonka poika on käynyt samassa perhehoitopaikassa kerran kuukaudessa jo 22 vuoden ajan. Kysymykseen perhehoidon vaikutuksesta omaan jaksamiseen Tertun on vaikea löytää sanoja vastaukseksi – niin paljon se on auttanut. 

”On ollut viikonloppuja, jolloin olen vain nukkunut kellon ympäri ja kerännyt voimia selvitäkseni arjen haasteista. Se, että voi ottaa omaa aikaa ja päättää ihan itse mitä tekee ja mitä tarvitsee hyvällä omallatunnolla tietäen, että lapsi nauttii olostaan, on korvaamatonta”, Terttu kertoo. 

Tertun poika Antti sairasti lapsuudessaan syövän kahteen kertaan ja hänelle tehtiin luuydinsiirto. Ison osan lapsuuttaan hän vietti sairaalassa tai kotona hoidossa hyvin heikossa kunnossa.  

”Antti vammautui hoidoissa. Kukaan ei tehnyt mitään väärin, niin vain kävi. Antti on opetellut kolme kertaa elämässään puhumaan ja kävelemään. Perhehoito tuli ajankohtaiseksi, kun Antin terveydentila koheni”, Terttu kertoo. 

Vuosien varrella perhehoitajasta on tullut tärkeä osa Antin ja Tertun elämää: Antti menee aina intoa puhkuen ja onnellisena perhehoitoon tutun ja turvallisen perhehoitajan luokse. Tertulle puolestaan tärkeää on kumppanuus perhehoitajan kanssa.  

”Perhehoitaja tuntee erityislapseni, ja hänen kanssaan on voi käydä keskusteluja ja miettiä toimintatapoja. Hänen kanssaan voi myös jakaa iloa, kun poikani edistyy ja oppii uusia asioita.” 

”Perhehoitaja on pelastanut minut monesta pulasta. On ollut lauantaityöpäiviä, juhlia ja hautajaisia, joihin en ole voinut erityislastani ottaa mukaan, ja aina on perhehoitoviikonloppu järjestynyt pelastukseksi”, Terttu kertoo kiitollisena. 

Tietoisuuden lisääminen perhehoidosta tärkeää 

Miksi vammaisten perhehoito? -seminaarin yksi tärkeimmistä ajatuksista oli saada huomiota perhehoidolle ja lisätä ymmärrystä sen merkityksestä tärkeänä palvelumuotona. 

”Perhehoito on mahdollisuus ja sitä pitäisi osata laajemmin hyödyntää. Sen taloudellinen merkitys on suuri, unohtamatta perhehoidon ideologiaa – eletään perheessä, autetaan asiakasperheitä jaksamaan ja tuetaan asiakasta kasvussaan”,

Nina painottaa. 

Myös Tertun mielestä perhehoitoa kannattaisi kehitysvammaisten kohdalla ehdottomasti lisätä. 

”Olen varma, että Suomessa on paljon hyviä perheitä, jotka voisivat ryhtyä perhehoitajiksi esimerkiksi yhdeksi viikonlopuksi kuussa. Perhehoidon tunnettavuutta pitää lisätä”, Terttu komppaa. 

Perhehoidon tunnettavuutta pyritään Keusotessa jatkossakin lisäämään vastaavanlaisten seminaarien keinoin. 

”Tavoitteena on tehdä tästä jatkuvampaa toimintaa. Kun olemme tehneet palautekyselyn osallistujille, tiedämme, miten tulemme jatkamaan. Mutta jatkoa haluamme”, Nina vahvistaa.