Kun ihminen tekee itselleen merkityksellistä työtä, jossa saa kokea itsensä tärkeäksi ja saa myös itselleen paljon, huokuu hänestä into ja motivaatio kauas. Hyvinkääläinen Kristiina Haltia on toiminut vammaisten lasten ja nuorten perhehoitajana jo vuodesta 2018 asti, ja hänestä ei voi olla huomaamatta, että hän on ihminen oikeassa paikassa. 

Kristiinan juttu on aina ollut erityistä tukea tarvitsevat herkät lapset. Kristiinan oma veli on kehitysvammainen, ja hän kokeekin, että siitä kaikki alkoi.  

Aiemmin Kristiina työskenteli päiväkodissa ja avustajana, mutta viimeisinä vuosina koki, että työ ei täysin kohdannut hänen arvomaailmaansa – se ei ollut sitä, mitä Kristiina sydämestään halusi. 

– Vuonna 2018 tein vihdoin hypyn ja lähdin kokopäiväyrittäjäksi. Rakkaus erityislapsiin oli vahva, ja kun päästin irti vanhasta, tämä mahdollisuus tuli eteeni. Eräs äiti esikouluryhmästä, jossa olin työskennellyt, ehdotti minulle perhehoitajan työtä hänen lapsensa kanssa. Hän ihaili tapaani olla lasten kanssa ja isoista etsinnöistä huolimatta perhehoitajaa ei ollut löytynyt. Tiesin heti, että tämä oli juttuni,  

Kristiina kertoo. 

Heittäytymistä ja leikkiä kuin missä tahansa kodissa 

Perhehoidolla tarkoitetaan hoitoa tarvitsevan henkilön hoitamista yksityisessä perheessä perheenjäsenenä. Tunnetuin perhehoidon muoto on lasten ja nuorten sijaisvanhemmuus, mutta perhehoitoa tarjotaan erilaisille kohderyhmille. Keski-Uudenmaan hyvinvointialueella (Keusote) perhehoitoa on tarjolla lastensuojelun asiakkaiden lisäksi ikääntyneille ja vammaisille henkilöille.   

Perhehoito tarjoaa asiakkaalle yksilöllisen ja yhteisöllisen elinympäristön sekä turvallista ja tavallista perhe-elämää. Se mahdollistaa läheiset ihmissuhteet ja kodin kasvuympäristönä.  

Kristiina kuvailee perhehoitajan työn olevan ihanaa arkea ja viikonlopun luksusta lasten kanssa. Näitä hän ylläpitää vuorovaikutuksella ja tunnetaidoilla. He ulkoilevat paljon luontoa tutkien, leipovat, saunovat ja hoitavat kissoja kuin missä tahansa kodissa.   

– Käytän paljon työssäni tunnetaitoja, keskustelutaitojani sekä ikuista sisäistä lasta minussa: taitoa heittäytyä ja leikkiä,

Kristiina kertoo. 

Elämän ihmeitä – vaikka ilman yhteistä kieltä 

Perhehoitajia tarvitaan tärkeään työhön jatkuvasti lisää. Mitään tiettyä koulutustaustaa ei vaadita, vaan perhehoitajiksi sopivat ihan tavalliset perheet ja henkilöt, jotka ovat valmiita avaamaan kotinsa ja tekemään yhteistyötä asiakkaan ja ammattilaisen kanssa. Monet Keusoten perhehoitajat kertovat työn olevan mielekästä ja ihmisläheistä työtä, jossa tietää olevansa tärkeä. 

Työn merkityksellisyys välittyy myös Kristiinasta. Hänen mielestään parasta perhehoitajan työssä on se, kun ihan luissa ja ytimissä tuntee, että nyt löytyi lapsen kanssa yhteinen juttu, mikä yhdistää ja vahvistaa heitä kumpaakin. Sekä lapsi että Kristiina nauttivat niistä hetkistä. 

– Isomman lapsen kanssa tällainen tilanne voi olla vaikka hyvä keskustelu, jonka aikana lapsi oivaltaa jonkun elämän ihmeen ja näyttää sen koko kehollaan ja ilmeellään. Pienempi lapsi voi ottaa minua poskista kiinni ja vetää omaa poskeaan vasten, vaikka yhteistä kieltä ei ole,

Kristiina kuvailee. 

Kristiina toivoo, että perhehoidosta puhuttaisiin enemmän. Moni ehkä ajattelee, että pitää olla tietynlainen koti tai että esimerkiksi sinkku ei voisi toimia perhehoitajana. Kristiina jakaakin mielellään kokemuksiaan perhehoitajan työstä monesta eri näkökulmasta. 

– Kannustan ihmisiä siinä ajatuksessa, että omalla läsnäolollaan voi auttaa hurjan paljon lasta ja tämän perhettä, ja samalla saa itse hurjan paljon. Kerron myös avoimesti, että tästä maksetaan myös palkkio. Tätä työtä voi tehdä oli sitten sinkku tai perheellinen, ja pienellä miettimisellä pienikin koti saadaan toimimaan tähän työhön,  

Kristiina huomauttaa ja houkuttelee tutustumaan perhehoitajan työhön.