Tarinoita/Tukihenkilö Tiinan tarina

“Toisinaan sosiaalialan työssäni lasten vastuutyöntekijänä katselen hiukan kateellisena perhetyöntekijöitä ja tukihenkilöitä, jotka pääsevät tutustumaan lapsiin ja nuoriin viikoittaisilla tapaamisilla, kun itse olen se usein vieraaksi jäävä työntekijä, jota tavataan useimmiten palavereissa ja arvioinneissa, eikä kahdenkeskisiä tapaamisia ole usein. Samalla työssäni olen myös huomannut, mikä pula on aikuisista, jotka lähtisivät lasten ja nuorten tukihenkilöiksi. Niinpä ovi oli mielessäni kutsuvasti auki ja viime syksynä päätin ottaa yhteyttä Pihlajaan ja kysyä olisiko minulla mahdollisuuksia päästä tukihenkilöksi. Kovasti alkuun mietin, miten vapaa-ajalla irrottaudun työroolistani ja olenkin vapaaehtoinen tukihenkilö. Nyt valmennuksen käytyäni se ei enää samalla tavalla mietitytä. Vaan ajattelen, että koulutuksestani ja työkokemuksestani on paljon hyötyä, ja enhän sukulaislastenkaan kanssa ole mikään viranomainen. Iloitsen, että pääsen jakamaan jonkun lapsen iloja, suruja ja arkea turvallisena, tavallisena aikuisena. Ajattelen, että tukihenkilönä haluan olla lapselle luottamuksen arvoinen, läsnä oleva ja yhteisellä tekemisellä edistää lapsen hyvää kasvua ja kehitystä. Kovasti olen jo miettinyt, millaisia yhteisiä mielenkiinnon kohteita löydämme ja mitä kaikkea tulen myös itse oppimaan ja saamaan yhteisen matkan myötä.  

Nyt olen jonkun uuden avoimen oven edessä innostuneena, mutta myös jännittäen millainen matka tästä mahtaa tullakaan.”

Kirjoittaja: Tiina