Tarinoita/Tuettavan nuoren tarina

“Olen toiminut tukihenkilönä vuodesta 2018. Tuettavia nuoria minulla on ollut vuosien saatossa jo useita ja tälläkin hetkellä olen tukihenkilönä neljälle nuorelle. Tuettavan nuoren elämästä voi puuttua isä ja tätä myöten kokemukset omasta isästä ovat joko vähäisiä tai huonoja. Yksi tärkeimmistä omista tavoitteistani onkin olla turvallinen ja tunteva miehen malli nuorelle.

Lähes kaikki tukisuhteeni ovat jatkuneet koko työskentelyni ajan ja kokemus näistä vuosista on varsin positiivinen, niin itseni kuin nuorenkin näkökulmasta. Haluankin kertoa yhden nuoren tarinan näiltä vuosilta.

Tavatessamme nuori oli 14 vuotias. Hänellä oli päihdetaustaa ja koulunkäynnissä oli suuria haasteita. Sosiaalisten tilanteiden pelko oli suuri, joka lisäsi mm. juuri koulunkäynnin haastavuutta. Heti ensimmäisellä tapaamisella nuori ilmoitti, että häntä jännittää kovasti edes puhua uusille tuttavuuksille. Kuitenkin ensitapaamisella nuori yllättyi itsekin, kuinka rohkeasti hän olikin äänessä ja jännitys oli kadonnut. Ensitapaaminen loi siis upeat askelmerkit tukisuhteellemme.

Nuori oli vuosia sitten harrastanut hevosia ja hevosten pariin hän halusi palata nytkin, kun siihen mahdollisuus kauttani oli. Tapasimme näissä merkeissä viikoittain ja nuori oli aina halukas osallistumaan jokaiselle tapaamiselle. Vaikka hevoset olivatkin tärkeä osa tapaamisia, nuori jatkoi siitä minkä ensitapaamisella aloitti, oli sosiaalinen ja halukas kertomaan elämästään. Halukas kohtaamaan kipukohtiaan. Tämä nuoren rohkeus oli kantava voima, jolla hän elämänsä haasteita alkoi voittamaan.

Minulle asiakkaan subjektius on hyvin tärkeää ja tätä halusin huomioida alusta asti. Kyky vaikuttaa omaan elämäänsä, tunne siitä, että minua kuunnellaan, tunne siitä, että minä osaan, minä selviän. Näihin elementteihin keskityin nuoren kohdalla ja tätä myöten nuoren omat voimavarat kahden vuoden tapaamistemme aikana kasvoivat huomattavasti.  Kuten muidenkin tuettavien kohdalla, tämänkin nuoren toiveita kuunneltiin ja huomioitiin tapaamisia suunnitellessa ja toteutettaessa. Tätä myöten nuorelle välittyi tunne osallisuudesta ja mahdollisuudesta vaikuttaa.

Yhteistyö perheen ja sosiaalityöntekijän kanssa oli säännöllistä ja vaikka suurempia haasteita ei matkalle osunut, koin silti tärkeäksi vaihtaa säännöllisesti kuulumisia nuoresta, kirjallisen raportoinnin lisäksi.

Nyt nuori käy yläasteen viimeistä luokkaa. Hänen arvosanansa ovat huomattavasti parantuneet ja sosiaalisten tilanteiden pelko on vähentynyt. Aktiivinen ote omasta elämästään on jatkunut. Nuorella on selvät jatkosuunnitelmat ja näyttää vahvasti, että nuori pääsee opiskelemaan alaa, johon ensisijaisesti on halunnutkin.

On ollut ilo kulkea tämän nuoren rinnalla ja nähdä ne askeleet, jotka nuori lopulta on itse uskaltanut ottaa, jotta oma elämä olisi nautittavampaa ja oman näköistä. Tukisuhde tähän nuoreen on nyt loppunut. Yhdessä nuoren, vanhempien ja sosiaalityöntekijän kanssa totesimme, että nuoren omat siivet kantavat nyt. Tulevaisuus näyttää valoisalta.”

Kirjoittaja: Tukihenkilö Tommi